Taitelijaelämää Brooklynissa ja sumuun katoavia pilvenpiirtäjiä
Lauantaiaamu valkeni kovin sateisena, mikä hieman harmitti, sillä suunnitelmissa oli suunnata tutustumaan Brooklyniin. Lähdimme silti, sillä olimme sopineet menevämme istuttamaan taimia Emilyn ystävän puutarhaan. Nappasimme aamulla taimikassin kainaloon ja suuntasimme metrolla Brooklyniin. Tapasin perillä Emilyn ystävän Saran ja hänen kämppiksensä Kellyn. Kaatosade vain yltyi, kun Emily ja Sara istuttivat tomaatteja, sipuleita ja yrttejä puutarhaan. Onneksi operaatio oli nopeasti ohi, ja siirryimme sisätiloihin pohtimaan, missä söisimme lounasta. Sara valmisti meille nykiläiseen tapaan drinkit ja lainasimme häneltä lämpimämpiä vaatteita sadesäähän.
Halusin maistaa jotain aidosti brooklynilaista, ja päädyimme valitsemaan paikallisen hittiruoan nimeltä Waffles ’n Chicken. Annos koostuu nimensä mukaisesti amerikkalaisista vohveleista ja uppopaistetusta kanasta. Päälle voi sipaista maustevoita ja lorauttaa hieman vaahterasiirappia. Brooklynin paras annos kyseistä ruokaa löytyy ravintolasta nimeltä Sweetchick. Koska ravintola on suosittu ja satuimme olemaan liikenteessä sateisena päivänä, jouduimme odottamaan pöytää tunnin verran. Odotusaika kuitenkin tarjosi hyvän tilaisuuden kierrellä tutustumassa alueeseen. Sadekin onneksi hieman taukosi.
Eräs paikka, joka minulle haluttiin erityisesti näyttää, oli paikallisten taiteilijoiden ja käsityöläisten kauppahalli Artists & Fleas. Paikka näytti jo ulkopuolelta todella mielenkiintoiselta, eikä sisäpuoli jättänyt todellakaan kylmäksi. Sisällä oli ihanan rento ja boheemi tunnelma – täydellinen paikka paeta sadesäätä! Kiertelimme koko hallin läpi, ihastellen koruja, vaatteita, tekstiilejä, luontaistuotteita ja taidetta. Ihastuin erityisesti erään taiteilijan printtitöihin. Hän hyödynsi käytettyjä New Yorkin karttoja, joihin painoi valokuvista eri väreillä taidetta.
Pidin siitä, että kojuja sai kierrellä rauhassa ilman painostusta. Kukaan ei huudellut tai tullut tuputtamaan mitään, vaan tunnelma oli tosi yhteisöllinen ja lämmin. Kauppahalli on auki viikonloppuisin, ja se löytyy Williamsburgin kaupunginosasta, osoitteesta 70 North 7th Brooklyn. Vastaavia paikkoja löytyy myös Sohosta ja Chelseasta.
Pääsimme vihdoin syömään, ja pakko myöntää, että kanan ja vohveleiden yhdistelmä oli aika herkullinen – sopivassa suhteessa suolaista ja makeaa! Kello oli aterian jälkeen noin neljä, ja pohdimme, lähtisimmekö kotiin vai tekisimmekö vielä jotain. Päädyimme lopulta ottamaan Williamsburgista lautan Wall Streetille. Sateisen päivän vuoksi koko kaupunki oli kovin sumuinen, minkä vuoksi pysyttelimme lauttamatkan sisätiloissa. Lautalla olisi päässyt halutessaan kannelle, josta olisi saanut napattua kuvia mm. Brooklyn Bridgestä, jonka alitimme matkalla. Suuntaamme sinne kuitenkin paremmalla ajalla ja hieman aurinkoisempana päivänä.
Saavuimme Wall Streetille, ja kiertelimme ihastelemassa Financial Districtin pilvenpiirtäjiä. Sumuisen sään vuoksi korkeimmat rakennukset näyttivät kohoavan loputtoman korkealle. Rakennusten keskellä todella tunsi itsensä pieneksi! Näimme Battery Parkin, jossa Ruotsin suurlähetystö järjestää kuulemma vuosittain huikeat juhannusjuhlat. Kiinalaisturistien meren läpi bongasimme myös Charging Bullin, joka on ikoninen Wall Streetin, vallan ja vaurauden symboli.
Vuonna 2017 Naistenpäivän aattona härkäpatsaan eteen ilmestyi uusi pronssipatsas, joka sai nimekseen Fearless Girl. Tyttö seisoo itsevarmana suoraan hyökkäävän härän edessä. Kaupunki antoi tyttöpatsaalle luvan jäädä paikoilleen ainakin vuodeksi, vaikka härkäpatsaan luonut taiteilija pyysi moneen otteeseen sen poistamista. Patsas on kuitenkin tarkoitus siirtää lähiaikoina toiseen paikkaan, joten voi olla, ettei sitä pysty kauaa enää täällä ihastelemaan.
Jatkoimme matkaa Trinity Churchin kautta 9/11-muistomerkille. Muistomerkki oli todella vaikuttava, ja voisin kuvitella, että se on iltaisin vielä näyttävämpi valaistuna. Täytyy käydä joku ilta katsomassa. Muistomerkki muutti tunnelman hetkeksi kovin hiljaiseksi, ja sai miettimään, kuinka väliaikaista elämä loppujen lopuksi on. Mitä vain voi tapahtua milloin vain, vaikka kuinka suunnittelisi elämää eteenpäin.
Muistan elävästi sen hetken, kun sain kuulla lentokoneiden törmänneen pilvenpiirtäjiin vuonna 2001. Olin tulossa viulutunnilta ja autoradiossa selostettiin New Yorkin tapahtumia. Muistan, kuinka vanhempani laittoivat huolissaan viestiä jenkkiperheellemme kysellen, olivatko he ja heidän tuttunsa turvassa. Onneksi olivat. Muistomerkin yhteydessä on 9/11-museo, johon aion vielä suunnata matkani aikana rauhassa. Tässä vaiheessa päivää olimme nimittäin jo niin uupuneita kävelystä ja kiertelystä, että päätimme suunnata suosiolla kotiin.
Kotona valutimme kylpyammeen täyteen vettä, viritimme sen viereen retkituolit ja heitimme väsyneet jalat ammeeseen lillumaan. Istuimme pari tuntia höpötellen, juoden teetä ja hemmotellen väsyneitä jalkojamme. Sen jälkeen uni maittoi erityisen hyvin. Sunnuntai valkeni aurinkoisena, ja päädyimme kiertelemään Harlemia. Siitä lisää seuraavassa postauksessa. Stay tuned!