New York – lähtö lähestyy

Huhtikuu on hujahtanut ohi aivan huomaamatta! Havahduin muutama päivä sitten siihen, että New Yorkin matkaani on enää reilut pari vikkoa aikaa. Matka alkaa tuntua päivä päivältä konkreettisemmalta, ja tuntuu melkein absurdilta, että ihan pian pääsen toteuttamaan yhtä suurimmista unelmistani. Tavallaan se myös kauhistuttaa, sillä mielessä pyörii innostuksen lisäksi epävarmuutta: pystynkö todella toteuttamaan unelman kirjan kirjoittamisesta?

Ihmiset kokevat matkat ja matkustelun eri tavoilla. Toisille matkan suunnittelu ja valmistautuminen on se juttu, kun taas toiset eivät niin välitä suunnittelusta, vaan haluavat ottaa kaiken irti olosta paikan päällä kohteessa. Minulle matkan suunnittelu on ehdottomasti yksi reissujen hauskimpia puolia. En niinkään suunnittele, mitä teen kohteessa, vaan enemmänkin pakkaamista ja muita käytännön järjestelyjä. Toki tutkin hieman, mitä kohteessa on mahdollista nähdä ja tehdä, mutta paikan päällä nautin hyvinkin spontaanista tekemisestä. Reissuun valmistautuminen ja fiilistely jollain tapaa pidentää matkan tuomaa iloa ja jännitystä.

Ehdoton suosikkiasiani matkustamisessa on se hetki, kun matkaan lähdetään. On vaikea kuvailla sitä fiilistä, kun bussin moottori hurahtaa käyntiin, juna nytkähtää liikkeelle tai lentokone rullaa kiitotiellä. Ilmassa on odotusta, jännitystä ja intoa. Rakastan lentokenttiä ja erilaisia matka-asemia. Ihmisvilinä rauhoittaa ja inspiroi. Lentokentät ja asemat kätkevät sisälleen tuhansia tarinoita – ehkä se on juuri se asia, joka kirjoittajaa niissä kiehtoo. Ne auttavat myös laittamaan oman elämän murheet oikeaan perspektiiviin: maailma rullaa eteenpäin, vaikka omassa elämässä tapahtuisi mitä. On hauska katsella ihmisiä ja miettiä, mistä he ovat tulleet, mihin he ovat menossa ja kuka heitä mahdollisesti odottaa määränpäässä. Haaveilin nuorena lentoemännän ammatista juuri tuon ihanan lentokenttäfiiliksen vuoksi.

Kaivoin joku aika sitten kaikki kirjaa varten tekemäni muistiinpanot, henkilöprofiilit ja muut materiaalit esiin. Olen tehnyt niitä vuosien varrella epäsäännöllisen säännöllisesti aina inspiraation iskiessä. Nyt tavoitteeni on saada kirjan ennakkomateriaalit sellaiseen kuntoon, että pystyn reissussa keskittymään vain kirjoittamiseen. Haaveilen jo siitä, kuinka saan kirjoittaa päivät pitkät kahviloissa, samoilla pitkin New Yorkin katuja, käydä aamulenkillä puistoissa ja imeä itseeni kaupungista inspiraatiota – taiteilijasieluni ei malta odottaa! Todellisuus on kuitenkin varmasti enemmän sitä, että istun hiukset takussa lökäreissä taiteilijakotini keittiössä naputtaen näppäimistöä kissan tassutellessa pöydällä ja koiran makoillessa jaloissa. Vaikka mielikuvat ovat toistensa täydet vastakohdat, molemmat kuulostavat aivan ihanilta. Tärkeintä, että saan kirjoittaa.

Vaikka kirjailijaloma New Yorkissa kuulostaa ihanalta ja huolettomalta, aivan täyttä lomaa muista töistä matka ei tietenkään tule olemaan. Yrittäjänä työt kulkevat mukana sinne, minne menenkin, mutta olen parhaani mukaan pyrkinyt tekemään ennakkoon kaikki sellaiset työt, jotka pystyn. Näin ennakkoon tiedossa olevat rutiinihommat on hoidettu pois alta, jolloin tilaa jää viime hetken tilauksille ja kirjalle. Uskon, että on toisaalta välillä mukavakin antaa aivojen levätä kirjan kirjoitusprosessista ja tuottaa tekstiä aivan muusta aiheesta!