Mitä kuukausi kaukomailla on opettanut?
Tänään lähti käyntiin viimeinen viikkoni New Yorkissa. Ensimmäiset kaksi viikkoa tuntuivat puolelta vuodelta, viime viikko puolestaan tuntui hujahtavan ohi päivässä. Toivon, että voisin hetkeksi pysäyttää ajan kokonaan. Tämä matka on nimittäin ollut minulle suoraan sanottuna elämää mullistava seikkailu, enkä haluaisi sen päättyvän. Olen oppinut itsestäni niin paljon, ja niin moni asia mielessäni on loksahtanut paikoilleen. Tuntuu kliseiseltä sanoa, että piti lähteä kauas löytääkseen tie omaan sisimpään, mutta niin se vain tällä kertaa meni. Mitkä ovat suurimmat mietteet, jotka jäävät tältä reissulta mukaan?
OMAA INTOHIMOA JA INTUITIOTA ON SEURATTAVA
Olen aina tiennyt tämän, mutten ole uskaltanut toteuttaa sitä täysillä. Oman intohimon ja intuition seuraaminen on nimittäin joskus pirun pelottavaa! Silti se, että niin uskaltaa tehdä, antaa aivan omanlaisiaan onnistumisen tunteita. Tulee ihana olo, kun tekee juuri niitä asioita, jotka saavat sielun kukoistamaan parhaimmillaan. Tuntuu siltä, kuin sydän intoutuisi tanssimaan ja mielen pimeinkin nurkka saisi ripauksen valoa. Tuntuu, että elää omannäköistä elämää. Reissun merkitystä tämän suhteen on melkein mahdoton kiteyttää sanoiksi. Tuntuu, että olen pitkästä aikaa elossa. Maailma on saanut tällä reissulla aivan uudenlaisia värejä.
Matkan alkuperäinen tarkoitus oli kirjoittaa kirja. Onnistuinko tässä tavoitteessa? Myönnän, että kirja ei tule olemaan viimeistä pistettä vaille valmis, kun palaan Suomeen. Työtä on jatkettava vielä pitkin kesää. Olen päässyt kuitenkin alkuun, saanut jäsenneltyä juonen ja tiedän nyt, kuinka etenen kirjoittamisen kanssa. Ystäväni Suomessa vinkkasi eräästä kilpailusta, johon aion kirjan kanssa osallistua. Sen deadline on maaliskuussa, joten tässä on hyvin aikaa hioa kirja valmiiksi.
TASAPAINO ON TÄRKEÄMPÄÄ, KUIN TAJUSINKAAN
Nykyään on jossain määrin trendikästä etsiä elämäänsä tasapainoa, ja minusta se ei ole ollenkaan huono juttu. Se, että oma elämä on tasapainossa oman arvomaailman kanssa, avaa elämään aivan uudenlaista energiaa. Kun mieli ja keho ovat tasapainossa, jää paljon enemmän energiaa olla utelias ympärillä tapahtuvia asioita kohtaan. Silloin huomaa paremmin myös uusia mahdollisuuksia, jotka voivat muuttaa oman maailman.
En usko, että mikään on täysin sattumaa. Mielemme vastaanottaa sen, minkä se on sillä hetkellä valmis kohtaamaan. Jos mieli on kovin epätasapainossa, ei jää niin paljon tilaa uusille oivalluksille. Olen huomannut olevani täällä paljon enemmän tasapainossa, kuin kotona. Ehkä siksi, että moni asia on loksahtanut mielessäni kohdalleen, kun olen saanut etäisyyttä ja uusia näkökulmia. Tahdon palavasti jatkaa matkaa kohti entistä tasapainoisempaa elämää. Silloin jää tilaa uteliaisuudelle, seikkailumielelle ja uusille unelmille – kaikelle sille, jota kaipaan elämääni juuri nyt enemmän.
TOSIYSTÄVYYS ON JOTAIN KÄSITTÄMÄTTÖMÄN KALLISARVOISTA
Olen tuntenut Emilyn tasan kaksikymmentä vuotta. Hän on vanhin ystäväni ja siskoni, vaikkei meillä verisiteitä olekaan. Meillä on ainutlaatuinen side, joka syntyi kahdeksanvuotiaana ilman yhteistä kieltä. Olemme nähneet vuosien varrella yllättävän vähän toisiamme siihen nähden, kuinka läheisiä olemme, mutta aina kun näemme, tuntuu juttu jatkuvan siitä, mihin se jäi. Aivan, kuin toinen olisi ollut siinä aina. Olen kiitollinen, että olen saanut elämääni tällaisen henkilön.
Tämä reissu on tehnyt meille molemmille hyvää niin ystävinä kuin yksilöinä. Olemme jutelleet niin paljon elämästä, että huh! On ollut pitkiä kävelylenkkejä, istuskelua rantakivillä tuijotellen horisonttiin, teetä, viiniä, kyyneleitä ja naurua – välillä molempia samaan aikaan. On ollut isojen menetysten puimista, kasapäin muistoja ja elämän epäreiluuden kiroamista. On ollut unelmia ja kutkuttavia haaveita tulevaisuudesta. Olemme pähkäilleet yhdessä ketä oikein olemme, mitä haluamme elämältä ja kuinka voisimme saavuttaa ne asiat, joita juuri nyt kaipaamme. On ollut ihana olla toisen edessä ihan vain oma itsensä kaikkine heikkouksineen, epävarmuuksineen ja virheineen. Tosiystävyydestä kannattaa pitää kiinni.
En halua ajatella, että matkani täällä päättyy pian, sillä minulla on vielä kokonainen viikko jäljellä. Viikossa ehtii tapahtua vaikka mitä, ja aionkin ottaa tästä viimeisestä viikosta kaiken irti!