Kuinka minusta tuli yrittäjä?

Viime viikkoina on tullut yhtiömuodon muutoksen vuoksi mietittyä paljon omaa uraa taaksepäin. On hassua, kuinka paljon näihin vuosiin on mahtunut, vaikka tuntuu, että vasta ihan äsken pakkasin repun ja lähdin ilmaisutaidon lukioon haaveena kirjoittaa. Tiesin nimittäin jo hyvin nuorena, että minusta tulee kirjoittaja. Se ei ollut sellaista tietoista tietämistä, vaan jostain syvemmältä tuleva intuitio, että tämä on minun paloni ja minun tehtäväni elämässä. Yrittäjää minusta ei sen sijaan pitänyt koskaan tulla. Ei ikinä. Ja jos jotain yrittäjyyttä tulisin harjoittamaan, niin ehkä sivutoimisena toiminimellä, muttei todellakaan täysipäiväistä hommaa. Toisilla yrittäjäluonne ja palo yrittäjyyttä kohtaan on verissä, mutta minä olen enemmänkin kasvanut yrittäjäksi vuosien varrella.

Kirjoituskilpailusta käsikirjoittajaksi

Koko työurani lähti käyntiin hieman sattuman kautta, kun osallistuin ensimmäisenä elokuvakoulun opiskelusyksynä YLE:n järjestämään kirjoituskilpailuun. YLE käynnisti uutta päivittäisdraamaa nimeltä Uusi Päivä, johon he etsivät käsikirjoittajia. Alkuun en ajatellut osallistuvani, mutta sitten mietin, että mitäpä siinä menettää, jos lähettää tekstin. Why not – asenteeni työelämässä vielä tänäkin päivänä. Niinpä lähetin hakemuksen teksteineen ja unohdin asian, kunnes sähköpostiin kilahti positiivisia uutisia: ”Onneksi olkoon! Sinut on valittu mukaan Uusi Päivä -sarjan käsikirjoitustiimiin.”

Muistan aina ensimmäisen käsikirjoittajakokoontumisen ja kuinka minua jännitti. Tunsin olevani ihan väärässä paikassa, ympärilläni alan konkareita ja ihmisiä, jotka ihan oikeasti tekivät sitä hommaa työkseen. Koko homma tuntui muutenkin pitkään hyvin epätodelliselta. YLE oli lopulta opintoajan paras oppikoulu, jossa pääsin aivan alan ytimeen. Pääsin näkemään käytännön tasolla monet asiat, joita koulussa käytiin läpi vain teoriassa. Pääsin tekemään koko opiskeluajan työtä, joka vastasi tulevaa koulutusta ja sain tehdä harjoittelut työni kautta. Tästä mahdollisuudesta olen äärimmäisen kiitollinen.

Vaikka käsikirjoittaminen ei lopulta jäänyt minun jutukseni, oli todella mielenkiintoista päästä osaksi tuollaista jo niin nuorena. Uskon, että Uudesta Päivästä minulle jäi ammatillinen ajattelutapa siitä, että yhden ihmisen ideasta on täysin mahdollista luoda jotain suurta ja merkittävää, jos niin haluaa ja on valmis tekemään töitä oman vision eteen. Ideoiden ei tarvitse jäädä vain haaveeksi, vaan niitä voi alkaa konkreettisesti toteuttaa, jos niihin on valmis sitoutumaan. Ja tietysti se, että deadlinet ovat pyhiä ja täsmällisyys tarpeen, ettei koko tuotantoketju viivästy.

Elokuvakoulusta työttömäksi ja uusi mahdollisuus matkailualalla

Muutin valmistumisen jälkeen Vaasaan silloisen poikaystäväni perässä. Hain lähes kaikkiin Vaasan mainostoimistoihin ja suomenkielisiin sanomalehtiin harjoitteluun ja töihin. Tarjouduin jopa tulemaan ihan ilmaiseksi kirjoittamaan ja keittämään kahvia, jos ei muuta. Tein siivoustöitä, opiskelin muutaman kurssin markkinointia ja mietin, kuinka ihmeessä voisin työllistyä. Käsikirjoittaminen ei tuntunut enää omalta, minkä lisäksi YLE:llä tehtiin henkilöstömuutoksia, mikä vaikutti myös omaan työtilanteeseen. TE-toimistolla oli tarjota puolen vuoden aikana ainoastaan kirjaston hyllyttäjän paikka, koska ”sähän oot joku sellainen kirjoittaja”. Yrittäjyyttä vihjailtiin monesta suunnasta, mutta se ei tuntunut omalta.

Olen luonteeltani tekijä ja hyvin päämäärätietoinen, joten välitilassa olo ei sopinut yhtään luonteelleni. Lopulta totesin, että on laajennettava reviiriä ja aloin katsella töitä muualta Suomesta. Päätin, että haen mielenkiintoisia töitä, joista voin oppia, olipa toimiala mikä hyvänsä. Törmäsin työpaikkoja selatessa matkailualan ilmoitukseen, joka herätti huomion. Juttelimme yrittäjän kanssa puhelimessa: hän halusi antaa mahdollisuuden huolimatta siitä, ettei minulla ollut päivääkään kokemusta tai koulutusta matkailualalta. Pihamaalla jolkotteli vastaan alpakka saapuessani työhaastatteluun. Intuitio sanoi, että tässä on seuraava ammatillinen seikkailuni – ja niin se sitten olikin.

Meitä oli pieni tiimi, minkä vuoksi saimme kaikki hyvin paljon ja hyvin monipuolista vastuuta. Opin paljon matkailualasta, mutta sitäkin enemmän opin tuotteistuksesta, katteista, markkinoinnista, myynnistä, kohderyhmistä, messuista, mainonnasta, sopimuksista ja muista yrittäjyyden kannalta hyödyllisistä asioista. Opin, että asenne on yrittäjyydessä se kaikkein tärkein. Tästä työpaikasta lähdin itse yrittäjäksi, kun meille tuli muutto takaisin Vaasaan, mutta jatkoimme yhteistyötä markkinointimateriaalien osalta. Oli luottavaisempi olo tehdä hyppy tuntemattomaan, kun ei tarvinnut lähteä aivan nollasta, vaan oli se ensimmäinen asiakas jo valmiina.

Ei ole väliä alalla, kunhan saan kirjoittaa

Koska minulle on aina ollut tärkeää vain saada kirjoittaa, en ole koskaan hakeutunut erityisesti millekään alalle, vaan ollut avoin mahdollisuuksille. Jos intuitio näyttää vihreää valoa, kannattaa aina tarttua mahdollisuuksiin, vaikkei olisi varma, mihin ne lopulta johtavat. Olen saanut ennakkoluulottoman ja avoimen asenteen vuoksi nähdä, kokea ja tehdä niin mielenkiintoisia juttuja, joista en olisi osannut varmasti edes haaveilla, jos en olisi pitänyt katsetta ja sydäntä avoinna mahdollisuuksille. Tämä näkyy hyvin arjessa, sillä laskin viime viikolla, että yhden päivän aikana kirjoitin tai suunnittelin sisältöjä yhdeksälle eri toimialalle: isännöinti, matkailu, kauneudenhoito, ravintola, tekstiilipesu, siivous, pankki, saha ja kalastus. Tämä on ehdottomasti yksi parhaista asioista tässä työssä!

Vaikka voisi saada kuvan, että kaikki on vain loksahtanut kohdilleen, ei uran rakentaminen, yrittäjyys ja työ ole todellakaan aina ollut nousukiitoa, hypeä ja huippuprojekteja. Pari vuotta sitten olin esimerkiksi tilanteessa, jossa ammatillinen itsetuntoni oli revitty, potkittu, poltettu ja syljetty vielä päälle. Ollaan vakavan tilanteen äärellä, kun alkaa kyseenalaistaa niin isoa osaa omasta identiteetistään. Kuka minä olen, jos en olekaan kirjoittaja, kuten olen aina luullut? Siitä olotilasta nouseminen ja luottamuksen rakentaminen omaan ammattitaitoon on vaatinut työtä ja aikaa. On pitänyt luoda ammatillisesti nahka ja kirkastaa itselle, miksi minä teen tätä ja onko tämä todella sitä, mitä minun tulisi tehdä. Kymmenen vuoden uurastus monine mutkineen ja itkuineen on kuitenkin kasvattanut ja tuonut tilanteeseen, jossa työ alkaa tuottaa tulosta. Siksi yhtiömuodon muutoksella on minulle itselleni sisäisesti suuri merkitys, kuten varmasti monelle samassa tilanteessa olevalle yrittäjälle.

Viiteen yrittäjävuoteen on mahtunut paljon, ja on mahtava aloittaa kuudes vuosi tietyllä tapaa puhtaalta pöydältä: ohjaten omaa toimintaa entistä vahvemmin kirjoittamisen pariin ja selkeyttäen ajankäyttöä niin, että aikaa jäisi välillä myös niille pitkän ajan unelmille, kuten kirjan kirjoittamiselle. Olen äärettömän kiitollinen niille ihmisille, jotka ovat antaneet mahdollisuuksia urani varrella ja pyrin jakamaan tuota hyvää myös eteenpäin aina, kun mahdollista. Nykyään tiedän kuitenkin myös rajani ja sen, että omaan intuitioon kannattaa aina luottaa.

Olen saanut uusista kotisivuista paljon positiivista palautetta siitä, että niiden fiilis ja ilme ovat aivan minua. Tuollaista palautetta on ihana kuulla, sillä siitä tiedän, että kaikki henkinen työ ja uurastus on tuottanut tulosta. Olen onnistunut luomaan nahkani niin, että lopputuloksena on juuri omannäköinen juttu. Muutos aiheutaa aina keskustelua, ja moni asiakkaistani kyseli, kuinka tämä muutos tulee vaikuttamaan arjen yhteistyöhön. Osa hieman huolestuneenakin, mutta ei huolta: työt jatkuvat normaalisti, mutta entistäkin kirkkaammalla, valoisammalla ja positiivisemmalla otteella. Sillä jokainen asiakas, projekti ja kohtaaminen on auttanut kohti tätä hetkeä, eikä tarkoitus ole muuttaa sitä arjen tekemistä isommin. Hyvää ja kaunista – sitä pyrin jatkossakin levittämään elämässä!

Kirjoita kommentti