Kuinka kirja edistyy?
Olen seikkaillut pitkin New Yorkin katuja, uinut valtameressä ja juossut ympäriinsä tapahtumasta toiseen. Olen nähnyt ja kokenut valtavasti tämän parin viikon aikana. Olen oppinut itsestäni paljon ja saanut aikaa miettiä omaa elämääni. Siksi monen huulille on hiipinyt kysymys siitä, kuinka kirjani edistyy. Olen saanut asiasta useampia viestejä, joten ajattelin hieman valottaa tilannetta tällä hetkellä. Kirjani nimittäin edistyy loistavasti!
Ensimmäinen puolikas viikko täällä meni matkasta toipumiseen ja fiilistelyyn, mutta ensimmäisen kokonaisen viikon alusta saakka olen kirjoittanut tunnollisesti kirjaa kaverini ollessa töissä. Jos olemme viikolla jotain tehneet, olen yleensä hypännyt viiden maissa metroon ja tavannut hänet jossain töiden jälkeen eli aamut ja päivät minulla on ollut hyvin aikaa puuhata kirjan parissa.
Ei varmasti ole yhtä oikeaa tapaa kirjoittaa kirjaa, mutta minulle on helpointa, jos juoni on suurin piirtein kasassa ennen varsinaisen kirjoitustyön aloittamista. Niinpä käytin useamman päivän siihen, että kirjoitin jokaisesta kirjan luvusta synopsikset eli lyhyesti muutamalla lauseella kunkin luvun pointin ja tapahtumat. Lukuja kirjaan tulee reilut sata.
Kun synopsikset olivat valmiit ja olin tyytyväinen juoneen, aloin naputtaa tarinaa auki. Tällä hetkellä olen menossa luvussa 16, ja jos pystyn pitämään suunnittelemani tahdin yllä, saan napsauttaa viimeisen pisteen tarinaan viimeistään paluulennolla Suomeen. Kirjan kirjoittaminen saa minut aivan ihanan innostuneeseen tilaan, ja huomaan, että tämä on todellakin se minun juttuni elämässä! Saan aivan valtavat kiksit kirjoittamisesta, varsinkin silloin, kun saan luoda jotain tällaista ihan omaa. Ehkä se 13-vuotias minä ei ollutkaan ihan hakoteillä unelma-ammattinsa kanssa?
Ehkä innostukseeni vaikuttaa osaltaan myös tämä kaupunki. New York on aivan ihana paikka! Voisin hyvin kuvitella asuvani täällä, sillä rakastan sitä, että täällä on niin paljon tekemistä ja halutessaan pääsee keskellä suurkaupunkia, mutta naapurustoissa on silti tosi kodikas ja rauhallinen tunnelma. Täällä on vihreää ja ihmiset ovat ystävällisiä. Vaikka olen ollut täällä vasta pari viikkoa, tuntuu, että olisin ollut täällä puoli vuotta, sillä olemme tehneet ja nähneet niin paljon. Olen tutustunut aivan mahtaviin ihmisiin, kuullut uskomattomia elämäntarinoita ja imenyt itseeni kaiken inspiraation, jota kaupunki minulle on antanut. Meille on kehittynyt ystäväni kanssa hyvät rutiinit ja meillä on niin hauskaa yhdessä. En halua ajatella vielä kotiinpaluuta, joten totean vain, että reissu on nyt puolivälissä – mitä kaikkea huikeaa ehdin vielä kokea?
Palatakseni kirjaan vielä: tiedättekö sen tunteen, kun tulee fiilis, että käsissä on jotain lupaavaa? Sellaisen intuition kutkutuksen, että on luomassa jotain sellaista, jossa on valtavasti potentiaalia. Minulla on juuri nyt sellainen fiilis todella vahvasti. Uskon aidosti kirjaani ja siihen, että siitä voisi tulla jotain. Toteutunut unelma ainakin, mutta ehkä jotain suurempaakin. Nähtäväksi jää, osuuko intuitioni oikeaan, mutta laitan teille pikku pätkän kirjasta tähän maistiaisiksi:
Suukottaessaan Mikkoa hän ei kuitenkaan voinut olla miettimättä, miltä tuntuisi suudella Jania. Miltä parransänki tuntuisi leukaa vasten, kuinka miehen seksikkään sekaiset vaaleat hiukset kutittaisivat sormien välissä ja kuinka pahasti syvänharmaat silmät saisivat hänen päänsä sekaisin?