Jujutsu-elämys, jota en unohda ikinä
Tiedättekö sen tunteen, kun kohtaatte jonkun uuden ihmisen ja sitten asioita vain tapahtuu? Meille kävi niin perjantai-iltana, kun olimme viettämässä iltaa Emilyn ystävien kanssa. Olimme viettäneet hauskaa iltaa Prospect Parkissa ja lähteneet pimeää pakoon Emilyn ystävän asuntoon Brooklynissa. Sinne saapui myös yksi asunnon omistajan ystävistä, jota kukaan muu ei tuntenut ennakkoon. Aloimme jutella ja selvisi, että kyseinen henkilö harrastaa lajia nimeltä jujutsu. Mojiton ja parin viinilasillisen tuomalla itsevarmuudella intouduin tietenkin haaveilemaan, kuinka siistiä olisi kokeilla kyseistä lajia. Pian olimmekin jo luvanneet lähteä maanantaina mukaan tunnille.
Maanantaina tapasimme Renzo Gracie Academyn edessä, ja katsoessani suuren ikkunan läpi sisälle, huomasin pulssini hieman kohoavan. Sisällä oli nimittäin todella intensiivinen meno. Kyse oli tosin Muay Thai -tunnista, ei jujutsusta, jota me olimme menossa kokeilemaan. Juuri kun olimme menossa sisään, saimme kuulla, että kyseinen akatemia on itse asiassa yksi maailman parhaista taistelulajien kouluista. Voitte arvata, kuinka kovaksi jännitys nousi tässä vaiheessa. Astuimme sisään ja meitä kohtasi kuuman kostea, hikistä testosteronia uhkuva ilmamassa. Kaikkialla ympärillämme oli keskittyneitä, vaikuttavan vahvan näköisiä taistelijoita. He todella näyttivät taistelijoilta, eivät miltään harrastelijoilta.
Saimme lainaan jujutsuun asiaankuluvat asut eli git sekä tapasimme muutamia mustiin vöihin pukeutuneita herrasmiehiä. Uusi ystävämme kertoi, että olimme juuri tavanneet useita maailmankuuluja jujutsulegendoja. Voitte kuvitella, kuinka pieneksi tunsin itseni siinä hetkessä. Hiukset söpösti kahdella letillä, puolta pienempänä kaikkiin muihin verrattuna, kietoutuneena akatemian vuokragihin, vitivalkoisen vyön kiristyessä vyötäröä vasten. Ympärillä ihmisiä, joista huokui uskomaton rauha, itsekuri ja määrätietoisuus. Enkä tarkoita, että minulla olisi ollut alempiarvoinen olo, vaan koin luonnostaan todella suurta kunnioitusta muita kohtaan.
Tunti alkoi lämmittelyllä, joka meni yllättävän kivuttomasti. Luulin, että olisin huonommassa kunnossa, joten yllätyin positiivisesti. Lämmittelyn jälkeen teimme erilaisia harjoituksia yksin sekä pareittain. Olimme Emilyn kanssa pari, sillä olimme ainoat ensikertalaiset tunnilla. Meissä molemmissa on sen verran itsepäisyyttä ja tulisuutta, että laitoimme toisillemme kunnolla kampoihin. Opin tunnilla mm. heittämään itseäni isomman ihmisen olkani yli. Meidät otettiin lämpimästi vastaan, eikä valmentajaa tuntunut lainkaan haittaavan, ettei meillä ollut aiempaa kokemusta. Hän jaksoi kärsivällisesti neuvoa ja näyttää, kuinka liikkeet kuului tehdä oikeaoppisesti.
Salissa oli todella lämmin ja gi paksua kangasta, joka ei hengittänyt yhtään, joten tunnin jälkeen suorastaan valuimme hikeä. Hiukset olivat kuin suihkun jäljiltä ja olo todellakin treenattu. Lähdimme tunnilta kuitenkin voittajina, ylpeinä siitä, että olimme jaksaneet rankan tunnin loppuun saakka. Tunnin jälkeen juttelimme vielä hetken valmentajan kanssa, ja kertoessani olevani kirjoittaja selvisi, että hän oli journalisti ja ollut mukana perustamassa yhtä jujutsun ikonisimmista lehdistä. Kuinka siistiä?
Osallistuin reilu vuosi sitten Milfight-tunnille ja mietin jo silloin, kuinka paljon pidin taistelulajien aiheuttamasta voimaannuttavan vahvasta adrenaliiniryöpystä. Tästä tunnista sain samanlaisen fiiliksen, ja päätinkin, että kun palaan Suomeen, etsin itselleni uuden harrastuksen. Tosin iltalajiksi tästä ei itselleni ainakaan alkuun ole, sillä nukahdin vasta kolmen aikaan aamuyöstä. Adrenaliini virtasi vahvasti kehossa siihen asti. Suosittelen kuitenkin ehdottomasti kokeilemaan lajia, mikäli pidät voimaannuttavista kokemuksista, haluat oppia puolustamaan itseäsi ja saada hurjan hyvän hikitreenin.
PS: Vinkit Vaasan parhaista jujutsu-kouluista otetaan lämpimästi vastaan!