Goodbye New York

Muistan, kuinka innoissani olin kuukausi sitten. Elämäni reissu edessä, täynnä inspiraatiota ja intoa irtiotosta – suuntana unelmien kaupunki New York City. Ja niin vain sekin kuukausi vilahti elämässä ohi, tuntuen tavallaan maailman pisimmältä ajalta, toisaalta sekuntiakin lyhyemmältä hetkeltä. Kuten kirjoitin edellisessä postauksessa, ylitti matka kaikki odotukseni. Tämä oli yksi elämäni opettavaisimmista ja silmiä avaavimmista kuukausista. Se oli uskomaton seikkailu, jota en unohda ikinä.

Eikö ole uskomatonta, millaisia mahdollisuuksia elämä tarjoaa, kun niille uskaltaa avata silmänsä? Ja kuinka ne mahdollisuudet muovautuvat ja kasvavat, kun niihin uskaltaa rohkeasti tarttua? On niin kummallista, kuinka pieneltä tuntuvat valinnat elämässä saattavat tuoda yhteen juuri oikeiden ihmisten kanssa. Joskus se, että päätät jäädä juomaan mojitoja sen sijaan, että ottaisit metron kotiin, saattaa olla alku ainutlaatuiselle yhteydelle ja toivottavasti elämänmittaiselle ystävyydelle. En osaa edes selittää, kuinka hienoa on ollut oppia tuntemaan paikallisia ihmisiä, kuulla koukuttavia tarinoita ja huomata, kuinka meidän polkumme mutkittelevat limittäin välillä aivan uskomattomilla tavoilla. Se tunne, kun tajuat yhtäkkiä, miksi kaikki tapahtui, kuten tapahtui, on jotain todella voimaannuttavaa.

Ne, jotka ovat seuranneet reissuani Instagramin stooreissa, ovat varmasti huomanneet, että niitä on tullut aika harvakseltaan viimeisen viikon aikana. Olen halunnut nauttia etenkin nyt loppumatkasta kaupungista ilman, että katson sitä kännykän kameran läpi. Olen halunnut imeä itseeni inspiroivaa tunnelmaa, tuntea kuumottavat auringonsäteet iholla, välillä vain sulkea silmät ja olla. Ei feedejä, bumerangeja, filttereitä tai giffejä – ainoastaan aitoa, ihanaa elämää. Ja voi, kun se onkin tehnyt hyvää! Olo on rauhallinen, vaikkakin kovin haikea – samaan aikaan äärettömän kiitollinen tästä kuukaudesta, mutta surullinen siitä, että se on ohi.

On hassua, kuinka selkeästi matka näkyy mielen lisäksi myös kehossa. Kostea ilmasto on tehnyt iholle ja hiuksille ihmeitä, ne suorastaan hehkuvat! Aurinko on jättänyt ihon pintaan suloisen pienen paahdon: jaloissa selkeät rusketusraidat kengistä, kasvoilla tuhat uutta pisamaa. Silmissä pari uutta ryppyä nauramisesta ja pitkään yöhön venyneistä juttutuokioista. Mustelmia ja hiertymiä jujutsu-tunnilta, muutama naarmu kissan kanssa vietetyistä leikkihetkistä.

New York vei totaalisesti sydämeni. Se tuntui niin vahvasti omalta kaupungilta heti alusta saakka. New York on valtava, mutta samalla valtavan kodikas. Täynnä mahdollisuuksia, eikä taatusti yhtään tylsää hetkeä, ellei sellaista halua itse ottaa. Kaksi ensimmäistä viikkoa meni tutustuessa kaupunkiin, ja loppuajan tuntui, kuin olisin ollut täällä aina. Ja silti, kaikki hyvä loppuu aikanaan. Huomenna suljen toistaiseksi viimeisen kerran asunnon oven 150th Streetillä, hyppään matkalaukkuni kanssa metroon ja lähden lennolle yli Atlantin. Sanon toistaiseksi, sillä minulla on vahva tunne, että tulen tänne uudestaan.