Viime viikkoina on tullut yhtiömuodon muutoksen vuoksi mietittyä paljon omaa uraa taaksepäin. On hassua, kuinka paljon näihin vuosiin on mahtunut, vaikka tuntuu, että vasta ihan äsken pakkasin repun ja lähdin ilmaisutaidon lukioon haaveena kirjoittaa. Tiesin nimittäin jo hyvin nuorena, että

Hyvää huhtikuuta! Ajattelin vuoden 2020 alussa, että elämä alkaa voittaa. Vuodesta 2016 olen huidellut ylikunnosta burnoutiin ja epäterveestä työyhteisöstä avioeroon. Hyviäkin asioita on toki välissä tapahtunut: uusi rakkaus, siitä syntynyt uusperhe ja pari muuttoa. Nämäkin kaikki ovat kuitenkin elämän kriisejä

Minun identiteettini ammatillisessa mielessä on ollut koko aikuisikäni köyhä taiteilija. Monelle olen tästä asiasta vuosien mittaan vitsaillut, ja samalla vain vahvistanut omaa uskomustani siitä, etten minä oikeastaan voi menestyä luovalla alalla. Olen ajatellut, että tällä alalla menestyminen on vain muille,

Kuten jotkut ehkä tietävätkin, tein reilun vuoden verran osa-aikaisia siivoustöitä yritystoiminnan ohessa. Tämä oli sellainen suunnitelma B siltä varalta, että raskas elämäntilanne veisi liikaa energiaa luovalta työltä. Näin jälkikäteen ajateltuna voin vain ihmetellä, kuinka jaksoin painaa yli vuoden kahta työtä