Image Alt
  /  2018

Olen pohtinut viime aikoina paljon itsekkyyttä. Sanalla on monin tavoin hyvin negatiivinen kaiku, eikä itsekkyyttä pidetä kovinkaan suurena hyveenä. Olen ehkä liiaksikin yrittänyt elää elämääni olematta itsekäs, asettaen oikeastaan kaikki muut itseni edelle. Viime aikoina olen kuitenkin tehnyt isoja päätöksiä,

Vastauksena otsikon kysymykseen: oudolta! Ensimmäinen kulttuurishokki iski jo puoli tuntia maahan saapumisen jälkeen, kun en osannutkaan puhua yhtäkkiä suomea ollenkaan. Tajusin, että vaikka olen viiden viikon ajan kirjoittanut suomeksi paljon, en ole käynyt yhtäkään keskustelua suomeksi puhuen. Kieli oli täysin

Muistan, kuinka innoissani olin kuukausi sitten. Elämäni reissu edessä, täynnä inspiraatiota ja intoa irtiotosta – suuntana unelmien kaupunki New York City. Ja niin vain sekin kuukausi vilahti elämässä ohi, tuntuen tavallaan maailman pisimmältä ajalta, toisaalta sekuntiakin lyhyemmältä hetkeltä. Kuten kirjoitin

Olen seikkaillut pitkin New Yorkin katuja, uinut valtameressä ja juossut ympäriinsä tapahtumasta toiseen. Olen nähnyt ja kokenut valtavasti tämän parin viikon aikana. Olen oppinut itsestäni paljon ja saanut aikaa miettiä omaa elämääni. Siksi monen huulille on hiipinyt kysymys siitä, kuinka

Ennen kuin tulin New Yorkiin, mielikuvani kaupungista sisälsi paljon rakennuksia, ihmisiä ja betonia. Ajattelin, että kaupungissa olisi muutama puisto, mutta muutoin vehreys loistaisi poissaolollaan. Voi, kun olinkin väärässä! Täällä on vihreää kaikkialla, sulassa sovussa pilvenpiirtäjien ja punatiilisten asuinrakennusten kanssa. Asuinalueiden vehreyden